KUUKAUDEN PELAAJA MARRASKUU:VELI-PEKKA PEKKARINEN
VELI-PEKKA PEKKARINEN, yleismies
Suomisarjan harvalukuisten liigatason miesten joukossa luisteli myös uskollinen KalPaveteraani “Velu” Veli-pekka Pekkarinen Suomisarjan koitoksiin syksyllä 1999 joukkueen aloittaessa Suomisarjan etelälohkossa. Omaan muistiini on jäänyt lähtemättömästi ensikohtaaminen Suomisarjassa 18.9.1999 kun aloitimme Koo-Veeta vastaan Hakametsän kakkosessa kauniina lauantaipäivänä. Olimme tulleet Petter Röyksin kanssa kahdestaan Espoosta junalla hyvissä ajoin Tampereelle jo päivällä ja nauttineet Tammerkosken puistonpenkillä hiukan miestä väkevämpää koko keski-ja iltapäivän, siinä kosken kuohujen saatossa lämpöisenä ja aurinkoisena päivänä tunnit kuluivat nostalgisesti jaffapullosta sivistyneesti coctailia hörpiskellen ja vanhoja muistoja läpikäyden. Kun lähdimme bussille kohti Hakametsää, Petteri muisti viimein syyn miksi ihmiset olivat tuijottaneet koko päivän niin ihmeissään kahta keltapaitaista miestä jotka nauttivat eväitä puiston penkillä sekä poliisiautoa, joka ajoi ainakin viisi kertaa iltapäivän aikana ohitsemme kuitenkaan puuttumatta sivistyneeseen anniskeluumme: “Ai niin, tänään on muuten ensimmäinen päivä uuden lain mukaan,kun julkisilla paikoilla ei saa nauttia alkoholijuomia!”
No, me siirryimme bussiin ja hakametsään jossa KalPa luisteli vielä Susipaidat päällään jäälle.
Ensimmäisenä kohdallemme lipui Veli-Pekka Pekkarinen joka tuijotti meitä sekunnin meinaten tiputtaa hammassuojansa jäälle kun kannustimme tervetulohuudoin joukkuetta: Velu kääntyi paikallaan, luisteli vaihtoaition luokse huitoen meitä kohti mennessään ja huusi muille: “Hei jätkät, täällä on kannustajia!”
Ottelussa Velu ja kumppanit tekivät mitä voivat mutta avauspeli oli tappio 5-2.
Pekkarisen rooli oli sekä liigan loppupuolella että korostuen Suomisarjassa olla eräänlainen yleismies kentällä vähän kaikessa, hän hääri kokeneena pelaajana kaikissa tilanteissa ja kantoi paljon vastuuta muiden liigamiestemme tapaan koko kauden ajan joukkueen kannattelemisessa Pekkarinen oli monipuolinen taidoiltaan ja nimenomaan tasainen kaikilta pelillisiltä avuiltaan minkään alueen korostumatta erityisesti- hyvä niin joukkueelle, sillä roolipelaajia oli vähän ja heillä liikaa töitä.
Velu oli hyvähenkinen ja mukava kaveri niin kaukalossa kuin pukopissa ja kentän ulkopuolellakin, ja kantoi merkittävällä uurastuksellaan joukkuetta sen vaikeimpien aikojen ylitse pyytämättä itselleen mitään tai tulematta esille mitenkään itseään korostamatta.Yleismies ja joukkuepelaaja Pekkarinen palveli uskollisesti KalPaa vuosien ajan ja kuului siihen hiljaisten urhojen ryhmään jota saamme kiittää syvällä ajatuksissamme hiljaisina hetkinä paljosta.
Yleismies Jussi muisteli Velua.
Veli-Pekka Pekkarisen tilastot: http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=4011
KUUKAUDEN PELAAJA LOKAKUU:SAKU KEKÄLÄINEN
SAKU KEKÄLÄINEN -MELEKEIN SUKULAINEN
KalPan ottaessa vauhtia Suomisarjasta syksyllä 1999 oli messissä myös yksi KalPan historiaan liittyvän sukupuun edustaja, eli mitä olisi KalPa jollei siinä pelaisi ainakin yhtä Kekäläistä? Tuohon aikaan, siis.
Liigassa mukavasti mukana pyörinyt kestokalustoon kuulunut Saku Kekäläinen jatkoi urakointiaan nyt kaksi sarjaporrasta alempaa aloittaen, rinnallaan vain muutama liiga-aikojen peluri.
Kekäläisten klaanin peluri oli syntyjään maila kädessä lahjakas ja nopea kaveri, joka pörräsi kiekon perässä vuodesta toiseen pirteällä ja energisellä ilmeellä: Kun KalPa tarvitsi miehiään hädän hetkellä, ei Saku empinyt tarttua haasteeseen vaan liittyi joukkoon tummaan empimättä.
Sakun peliotteita oli mukavaa seurata sarjatasosta riippumatta, sillä tällä oli uskomaton mukautumiskyky pelata mitä sarjaa tahansa ja pärjätä siellä vielä hyvin. Pudotus kaksi porrasta alemmas ei hätkäyttänyt miestä vaan tämä jatkoi iloisesti pelaamista aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan- ei se ainakaan otteissa näkynyt millään lailla.
Kekäläinen oli kekseliäs pelikuvioitten rakentaja ja oli melkein kaikessa mitä kentällä tapahtui enemmän tai vähemmän mukana. Siitä irtosi lempinimi “Keksi” joka miehelle lankesi vuosien aikana.
Kaiken kukkuraksi vuosia myöhemmin paljastui Kuopiossa tehdyssä sukukartoituksessa, että Susi-Jussin mummo oli ilmeisesti Keksi-Kekäläisen mummon sisko, eli jos tuo sukupuutieto pitää paikkaansa niin sukulaisellehan tässä on hurrattu!
ja jos ei sattumalta pitäisi, oli kuin Velj”mies kuitennii!
Nykäsen, Kantolan ja Kekäläisen
Juurilla penkoen
NykäsJussi
Saku Kekäläisen tilastot: http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=4367
KUUKAUDEN PELAAJA SYYSKUU:PASI AHOSILTA
Kaukaloiden humoristi ei jättänyt kylmäksi ketään
PASI AHOSILTA, KAUKALON VÄRILÄISKÄ
KalPan uuden tulemisen eräs omalaatuisimmista pelaajista oli Mestisaikoina kuuluisaksi kohonneen Marko Ahosillan pikkuveli Pasi Ahosilta. Markoa povattiin kesken KalPan nousun jopa liigapeluriksi,miehen luistimet suuntasivat sittemmin muille maille: Veljesparin nuorempi kiekkomies Pasi pelasi KalPassa Suomisarjan aikoina ja jäi KalPan harvalukuisten kannattajien mieleen omintakaisena persoonana: Pelitaidollisesti rivisotilaana pelannut Pasi tuli tunnetuksi iloisista huumoripläjäyksistään ja tempauksistaan. Tukkansa punaiseksi värjännyt Ahosilta ei kaihtanut iloisesti vastustajan kimppuun käymistä ja huseerasi kokokentän leveydeltä koko sydämestä.
Yhtenä huumorimiehen tempauksista muistetaan tampereella pelattu KooVee-ottelu Suomisarjan ajoilta, jolloin Pasi torppasi KooVeen pelaajaa reippaasti laitaa vasten niin että Tamperelainen oli tukevassa puristuksessa laidan pleksiä vasten, naama kiinni siinä: Pasi jatkoi vain ukon naaman painamista pleksiä vasten jutellen samalla niitä näitä, tuomarin repiessä takaa saamatta tätä irti, vähitellen KooVeen pelaajan naama alkoi olla yhtä punainen kuin takana taklaavan Pasin tukka.
Lopuksi hyvän kotvan kuluttua, kun Tamperelainen näytti kertakaikkiaan tukehtuvan ja tuomarinkin naaman jo loisti kolmantena takana punaisena, Pasi laski irti ja heilautti vain kättään naureskellen luistellen vaihtoon. Tuomarilla oli kovasti asiaa perästä ja mies vain kuunteli tyynesti hymyillen tämän ripitystä.
KalPa pelasi aikakautta, jolloin joukkueeseen mahtui erilaisia persoonia kokeilemaan ja käymään: Pasi Ahosilta hankki KalPalle vastustajaa kuumentamalla monta hyvää ylivoimaa ja oli mukana nostamassa omalla panoksellaan KalPaa kohti SM-liigaa.
Tätä väriläiskää muisti Nykäsen Jussi.
Pasi Ahosillan tilastot: http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=22154
KUUKAUDEN PELAAJA HUHTIKUU:MIKKO HONKONEN
MIKKO HONKONEN – TÄHTIAINESTA
Eräs mystikon ja suorastaan erakon piirteitä saanut, kannattajilleen osittain arvoitukselliseksi persoonaksi jäänyt hyökkääjä nimeltään Mikko Honkonen oli yksi KalPan erikoisimmista pelaajista kautta aikojen omalla tavallaan.
Honkonen oli erittäin nopea luistelemaan, ja tämä teki hänestä räjähtävällä liikkeellelähdöllä todella nopean ja vastustajalle vaikeasti pideltävän veikkosen. Honkonen oli myös taitava käsistään ja teki ex-tempore kuvioita ja kauniita maaleja sille päälle sattuessa muutamankin peräkkäin.
Honkosen kohtalona oli olla yksi siitä urhojen laumasta, joka pelasti KalPaa vaikeina aikoina, ja Honkosen lahjakkuus pelaajana tuli ehkä ironisesti esille parhaiten juuri näinä vaikeina vuosina parhaiten–mutta sehän on suuri kunnia itsessään.
Muistan itse, kun pelattiin Suomi-sarjan aikakautta ja oltiin kotikaupungissani Kotkassa paikallisten Titaanien vieraana: Olimme Joulutauolle lähdettäessä viimeisessä Joulutaukoa edeltävässä ottelussa 1-2 tappiolla, ja näytti että isännät korjaavat väjäämättä tärkeät sarjapisteet.Peliaikaa alle 2 minuuttia jäljellä. Minä ja Waltteri Tolvanen hoilasimme kaksistaan KalPaa aivan aloituspisteen vierellä kaukalon reunalla. Mikko Honkonen saapuu meidän eteemme, tuijottaa sekunnin verran huutavia naamojamme ja menee aloitukseen, voittaa sen ja ottaa kiekon, spurttaa kauhealla vauhdilla läpi kentän ja nostaa kiekon Titaanien maalin kattoon. Meidän hurratessamme Mikko menee uudestaan aloitukseen keskellä, nappaa taas kiekon, spurttaa kenenkään ehtimättä silmää räpäyttää Titaanien maalille ja nostaa taas kiekon kattoon. Peli on ohi minuutissa, ja me emme edes tajua mille huudamme, ennenkuin summeri päättää ottelun voittoomme 2-3.
Siinä esimerkki Mikko Honkosesta, mietteliään ja salaperäisesti omissa oloissaan ajatuksissan vaeltavasta KalPa-soturista, jonka puhelinvastaajassa oli vain rock”n roll- viesti kun koetin kaveria tavoittaa.
Jos maailman aika olisi ollut toinen ja Honkonen olisi ehättänyt jo aiemmin itsensä paremmin läpilyödä, olisi hänestä todennäköisesti kuultu vielä ehkäpä paljon enemmänkin maailman turuilla. Lahjakkuuskategoriassa Honkonen kuuluu tavallaan samaan oman tiensä kulkijoitten sarjaan kun Petro Koivunen, joka autteli aikanaan KalPaa hänkin toisella ajalla.
Mikko Honkonen oli jotapauksessa tuon ajan tähtiainesta, yhden tyylilajin huippupelaaja jonka tehtäväksi tuli ei enempää eikä vähempää kuin KalPan kunniakas nostaminen takaisin elävien kirjoihin.
Monet keskustelut hänen motivaatioistaan tai pelaamisestaan jäävät tyhjiksi arvoiksi, sillä mies oli paikallaan silloin kun häntä eniten tarvittiin, muu on toissijaista KalPan kannalta.
Honkonen toi omalla työpanoksellaan iloa ja näyttävyyttä KalPan tummempien päivien varjoon omana aikanaan.
Kaukalon reunalla todisti tapahtumia NykäsJussi.
Mikko Honkosen tilastot: http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=719
MAALISKUUN PELAAJA: ANTTI HINTIKKA
ANTTI HINTIKKA – LUOTTOPAKKI
Yksi kaikkien aikojen pitkäaikaisimmista ja luotettavimmista KalPan peruskalustoon kuuluneista puolustajista on Antti Hintikka, mies joka aloitti liigauransa Kuopiossa kaudella 1996-1997 ja joka muutaman muun tavoin joutui kannattelemaan kotijoukkuetta sen tarpoessa syvimmissä historian soissa 90-luvun lopulla noustakseen taas uuteen kukoistukseen.
Hintikka oli pelaajana pienikokoinen ja nopea pelaaja, joka kävi pippurisella sisulla aina vastustajan hyökkääjien pysäyttämiseen ja mitä isompi vastustaja, sen raivokkaammin Antti otti tätä kiinni ja kiekkoa pois.Hintikalla oli harvinainen tahtoasenne juuri siinä, ettei hän epäröinyt hetkeäkään käydä minkäkokoisen vastustajan kimppuun tahansa karvaamaan ja myös torppaamaan, mikä oli pienempikokoiselle puolustajalle erityismaininnan paikka. Allekirjoittanut oli monasti kaukalon reunalla todistamassa kun “puu kaatuu” tyyliin Antti laittoi parimetrisen hongankolistajan nurin kuin tyhjää vaan, vielä laillisella taklauksella! Mies teki poikkeukseen säännöstä, jossa pienikokoinen pelaaja oli aina vaikeuksissa vastustajan kanssa fyysisessä pelissä: Hintikka vähät välitti fyysisistä faktoista ja pelasi Savolaisella raivolla koko uransa todellakin siivoten ja uhrautuvasti puolustaen.Tämä kertoo lahjakkuudesta hyödyntää omat vahvuutensa ja keinonsa. Hän oli pelaajana esimerkillisellä työmoraalilla varustettu ja hoiti oman tonttinsa määrätietoisen vakavasti kaikissa oloissa. Hintikka on yksi niitä ns. tavallisena puurtajana tunnettuja pelaajia, joitten panoksesta KalPa saa kiittää nykyistä menestysputkeaan ja nopeaa nousua alasarjoista Suomen eliittiin.Liigassa Hintikka keskittyi oman kenttäpuoliskon siivoamiseen ja antoi toisten hoitaa pisteitten ja maalien tekemisen,myöhemmin kun KalPa tarvitsi tehomiehiä kunnostautui Hintikka sekä suomisarjassa että Mestiksessä kuuluen useita kertoja vähintään 10 parhaan pistemiehen joukkoon kokoonpanossa.
Hintikka oli lahjakas pakki, jo pystyi tukemaan hyökkäyksiä ja itsekin tekemään pisteitä ja näyttäviä maaleja väliin tasaisella tahdilla uransa loppupuolella.
Antti Hintikka teki jo Mestiksessä välillä lopettamispäätöksen, mutta veri veti uudestaan pelaamaan ja niinpä mies päätti uransa vasta Suomen jääkiekkoliiton mestarina keväällä 2004.
Piristävää taistelijaa
muisteli Nykäsen Jussi.
Antti Hintikan tilastot: http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=727
HELMIKUUN PELAAJA: JUHA KAUHANEN
KalPan aloittaessa jääkiekkoilun käytännössä uudestaan Suomi-sarjasta 18.9.1999 astui kuvaan mukaan nuori Juha Kauhanen, josta tuli KalPan uuden nousukiidon toinen maalivahti, joka alkuaikoina seisoi KalPan maalitolppien välissä. Kauhaselle avautui syksyllä 1999 kuin tilauksesta näytön paikka hänen päästessään nuorten peleistä suoraan KalPan edustukseen Ari Luostarisen aisapariksi.
Ensimmäinen Suomi-sarja oli KalPalle tuskaa täynnä ja maalivahdeista muodostui tuona kautena koko joukkueen henkinen tukipilarit ja esikuva, hiljainen ja vaatimaton nuorimies Kauhanen osoitti heti alusta asti kokeneen Luostarisen parina olevansa lahjakas ja luotettava maalivahti. Pelit jakaantuivat kahden maalivahdin kesken lähes tasan, ja myös Kauhanen osoitti huipputorjujan elkeitä täydentäen Luostarisen panosta heti alusta asti Luostarinen- Kauhanen tehokaksikko varmisti KalPalle viidennen sijan Suomisarjan eteläkohkossa, eikä play-offpaikka lohkossa ollut kovinkaan kaukana. Kun Kauhanen luisteli maaliinsa, kaikui katsomosta susiklubin tervehdyslaulu ” Kauhas-Jussi-veskari Veeeerrraton!” koko kauden halki. KalPan maalivahdeista tuli Suomisarjan kuuluisin torjujapari, koska Luostarisen kiertäessä maalinsa ympäri katsomo lurautti vastaavasti ” Raaka-Arska-Luostarinen, hei!” joten Suomi oppi tuntemaan tällä sarjaportaalla tämän kaksikon kannattajiensakin välityksellä.KalPan pelatessa toisen Suomisarjakautensa 2000-2001 miehet jakoivat torjuntatyön ja Kauhanen pääsi lopulliseen huippuvireeseen, jossa Luostarinen oli ollut koko kaksi kautta: KalPa taisteli tiensä mestikseen keväällä 2001, voitettuaan pitkästä aikaa jotakin, eli suomisarjan mestaruuden kuopioon.
Viimeisen karsintaottelun jälkeen Mestiksen karsintasarjassa, jossa KooKoo ja KalPa lopulta selvisivät mestikseen nousijoiksi, soitin puhelun viimeisen KooKoo- ottelun jälkeen Kuopioon (ottelu päättyi tasan ja siitä saatu piste riitti varmistamaan KalPan nousun) Itse Juha Kauhaselle, joka ainoana oli tullut kotiin eikä mennyt juhlimaan ja purki parasta aikaa pelireppuaan kotona, kiitin miestä kahden vuoden taistelusta ja Mestisnoususta, johon Kauhanen vastasi rauhallisesti langan toisesta päästä: ” Ilman sitä kannustusta jota olemme saaneet teiltä, emme olisi nyt näin korkealla”
Tuo oli yksi niitä hetkiä, jona liikutuksen ohessa tunsin saaneeni yhden palkinnon sitkeästä ja usein niin yksinäisestä kannustustyöstä öisillä matkoilla hiljaisissa alasarjojen halleissa: Kun itse maalivahti kiittää ja sanoo noin kauden jälkeen, mies puhuu ihan taatusti totta!
Kiitin lämpimästi erästä Kuopion KalPan uuden nousun sankaria, maalivahti Juha Kauhasta ja laskin luurin alas illan hämärtyessä espoon lippajärvellä:
Yksi aikakausi oli jälleen takana, ja uusi vaihe edessä,Oli aika suunnata katseet kohti toista sarjaporrasta, jääkiekkoliiton mestaruussarjaa!
Nostalgian merkeissä Jussi.
Juha kauhasen tilastot: http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=731